Oppivelvollisuuden pidentäminen väärä ratkaisu

Nuoret, jotka eivät hakeudu toisen asteen koulutukseen, tekevät sen eri syistä. Joku ei tiedä mitä haluaisi isona tehdä, toinen taas ei päässyt haluamaansa koulutukseen. Kolmas on kyllästynyt koulunkäyntiin ja neljättä ei kerta kaikkiaan nappaa yhtään mikään. Miksi ihmeessä heidät kaikki pitäisi pakottaa samaan putkeen?

Turussa on tehty töitä jo pitkään sen eteen, että kaikille peruskoulun päättäneille löytyisi joku, nuorelle itselleen sopiva vaihtoehto: koulupaikka, työpaja, oppisopimuskoulutus, kymppiluokka, maahanmuuttajien valmentava koulutus....meillä on etsivää nuorisotyötä, ohjaamoa ja tukitiimiä. Ja arvatkaa mitä? Tilanne on todella hyvä, meillä käytännössä yhtään nuorta jää tyhjän päälle peruskoulun jälkeen.

Tällä kokemuksella rohkaistuisin ajattelemaan, että tällaisilla kohdennetuilla toimenpiteillä saadaan aikaan paras lopputulos nuorten kannalta. Osa nuorista tarvitsee alkuun aivan erilaisia tukitoimia, kuin suoraa uutta opintopaikka, jotta pystyy sitten ottamaan vastuuta itsestään ja opinnoistaan. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei sinällään lisää oppimisvalmiuksia, korota koulunumeroita, anna elämänhallinnan välineitä tai motivaatiota koulunkäyntiin. Siksi se on mielestäni aivan väärä ratkaisu syrjäytymisen ehkäisyyn. Rahat pitäisi käyttää Turun mallin mukaiseen työhön ja kohdantaen niihin nuoriin, jotka tukea ja apua tarvitsevat. Se, että samalla maksetaan koko ikäluokalle mm. kirjat ja muut varusteet, on yhteisten varojen väärinkäyttöä. Tavoite on oikea, keinot on löydettävissä ilman raskaita ja tehottomia lakimuutoksia.

Sote ratkaisu kypsyi

Hallituksen sote-ratkaisu oli linjakas ja merkittävä, niin iso että sitä on suorastaan vaikea hahmottaa. Siinä on mahdollisuudet ratkaista käytännön tason ongelmat palveluiden saatavuuteen ja aitoon integraatioon liittyen niin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kuin sosiaali- ja terveyspalveluiden välilläkin. Tässä muutamia ajatuksia, joita itselläni on näin ensituntumalla.

Ratkaisu tarjoaa kuitenkin paljon mahdollisuuksia vaikka herättää toki kysymyksiäkin, uskoakseni kaikki ratkaistavissa olevia. Tilaaja -tuottajamalli mahdollistaa asiakkaan laajemman valinnanmahdollisuuden sekä monituottajamallin vahvistamisen. Sen pitäisi sekä parantaa palveluita ja myös tehostaa niitä. Parantamisella tarkoitan yksinkertaisemmin ja asiakaslähtöisemmin järjestettyjä palveluita, merkittävässä määrin myäs aikaan ja paikkaan sitomattomia, digitaalisia palveluita sille suurelle joukolle ihmisiä, joka niitä on halukas käyttämään. Tämä mahdollistaa erityisryhmien huomioimisen ja esimerkiksi paljon palveluita käyttävien palveluiden ja hoitoketjujen selkeyttämisen. Ennen kaikkea toivon, että laissa ei jatkossa liikaa säädellä yksityiskohtia, vaan annetaan mahdollisuuksia toteuttaa uusia palveluinnovaatioita ja hyödyntää uutta teknologiaa.

Tuleviin organisaatioihin kohdistuu isoja odotuksia ja paineita mutta alusta asti pitää luoda seuranta- ja ohjausjärjestelmät mahdollisimman selkeiksi, läpinäkyviksi ja ajantasaisiksi. IT-ratkaisut pitäisi tehdä yhteneväisiksi kaikkien sote-alueiden välillä mutta aivan ehdottomasti koko sote-alueen sisällä ja mielellään aivan puhtaalta pöydältä. Vaikka piru asuukin yksityiskohdissa, niin nyt pitää jaksaa viedä tämä suuri ja merkittävä uudistus loppuun asti yhtä kunnianhimoisesti!

Tulevissa sote-alueissa pitää olla myös asiakaslähtöinen, kehittävä asenne ja ote toiminnan järjestämiseen. Palveluita pitää järjestää asiakaslähtöisesti, yhdessä käyttäjien kanssa kehittäen, ei organisaatiolähtöisesti. Nyt siihen on aito mahdollisuus.

Sitten muutamia kysymysmerkkejä: Miten rahoitus järjestetään? Jos kunta tuottaa palveluita ja toisaalta on omistajana kuntayhtymässä, liikkuuko rahaa kahteen suuntaan? Mitä tarkoittaa painotettu kapitaatiomalli? Isojen kuntien asukkaille pitää vihdoin tulla asukasmäärään perustuva todellinen vaikutusvalta ja maksuperusteiden pitää olla oikeudenmukaiset. Toisaalta omistajilla tulee olla mahdollisuus ohjata talouden peruslinjoja ja vaatia tehokkuutta toiminnalta. Kunnille ei pidä jättää vain maksajan roolia. Toinen iso kysymys on omistajaohjaus - miten kuntayhtymän ohjaus järjestetäään niin, että poliittiinen ohjaus säilyy?

Sitten se suurin kysymys, jota on hiukan vaikea itselläkin hahmottaa: miten tämä vaikuttaa kuntien koko olemassaoloon ja muuhun, erityisesti ennaltaehkäisevän toiminnan järjestämiseen ja hyvinvoinnin laajaan johtamiseen ja kehittämiseen? Rajapinnat opetukseen, varhaiskasvatukseen, kaavoitukseen jne. ? Miten huolehditaan, ettei synny uusia raja-aitoja?

Onnittelen hallitusta, oppositiota ja neuvottelijoita rohkeudesta viedä eteenpäin yhdessä näin suurta ja merkittävää uudistusta ja selkeän ratkaisun löytymisestä. Toivon viisautta, sitkeyttä ja riittävää kunnianhimoa jatkovalmistelijoille ja neuvottelijoille kevään uurastuksessa!

Varhaiskasvatus - palvelua perheille, kasvatusta lapsille

Eilen valtuustossa käytiin pitkä keskustelu varhaiskasvatuksen palveluverkosta ja siinä sivussa hiukan varhaiskasvatuksestakin.



Minusta tärkeintä varhaiskasvatuksen järjestämisessä on se, että perheillä säilyy todellinen valinnanvapaus itselleen sopivien päivähoitopalveluiden valinnassa. Se edellyttää erilaisia yksityisiä päivähoitopalveluita eli palvelusetelin käytön vahvistamista ja sen pelisääntöjen selkiyttämistä entisestään. Lisäksi tarvitaan joustavia, riittäviä avoimia varhaiskasvatuspalveluita eli puistotoimintaa ja kerhotoimintaa sekä tukea yksityiselle hoidolle. Ja tottakai laadukasta kaupungin omaa päiväkotitoimintaa. Se mitä pitäisi olla vielä enemmän, on perhepäivähoitajia ja perhepäivähoitoa alle 3-vuotiaille lapsille.

Jotta yksityisiä toimijoita saadaan lisää kaupunkiin, kaupungin pitää parantaa yksityisten toimijoiden toimintaedellytyksiä. Pitää selkeästi linjata missä määrin yksityistä toimintaa tarvitaan lisää, jotta yrittäjät uskaltavat investoida ja saadaan uusia toimijoita, kaupungin lupabyrokratiaa pitää vähentää ja selkeyttää, mm. tilavaatimuksien tulee olla linjassa muun maan kanssa ja palveluohjauksen tulee tuoda esille eri vaihtoehdot avoimesti perheille.

Yksityisen hoidon tukea haluaisin erityisesti mainostaa. Tuntuu, että sitä ei tunneta riittävästi mutta ratkaisuna pienelle lapselle aivan huippujärjestely, ollut ainakin meille aikanaan. Tämä on ainakin yksi toimiva ratkaisu myös perhepäivähoitajaongelmaan.

On harmillista, että näinä taloudellisina aikoina ei ole mahdollista panostaa enempää kotihoidon tukeen pienillä lapsilla. Olen aikaisemminkin kannattanut sitä, että 18kk:n ikään saakka voitaisiin maksaa kotihoidonkuntalisää mutta tällä hetkellä se ei ole taloudellisesti mahdollista.  Nyt täytyy seurata, miten hallituksen päätökset kotihoidon tuen leikkauksesta vaikuttavat päivähoidon kysyntään ja siinä kohtaa saattaa tulla eteen tilanne, jossa asiaa on harkittava uudelleen.


Eilen hyväksytyssä päivähoitoverkkopäätöksessä linjataan, että samalla, kun lapsimäärä ja palvelun tarve kasvaa voimakkaasti, niin myös yksityisen tuotannon osuus kaupungissa kasvaa seuraavien vuosien aikana. Eli siis palvelun kysynnän kasvuun vastataan lisäämällä yksityisiä päivähoitopaikkoja, perheille siis tarjotaan enemmän palveluseteleitä. Samalla kaupunki panostaa yksityisten toimijoiden toimintaedellytysten parantamiseen, jotta oikeasti saadaan lisää uusia toimijoita kaupunkiin. Lisäksi kaupunki omien investointiensa osalta toteaa, että kaupungin omat investoinnit kohdentuvat olemassa olevien päiväkotien peruskorjauksiin tai huonokuntoisten päiväkotien korvaaviin ratkaisuihin eli kaupunki huolehtii myös omien päiväkotirakennusten kunnosta, jotta tilat ovat turvalliset ja terveelliset. 

Turkulaiset lapset ansaitsevat laadukasta ja hyvää varhaiskasvatusta juuri sellaisessa muodossa ja 
paikassa, joka heidän perheilleen parhaiten sopii. Turussa lastenpalvelut, niin varhaiskasvatuspalvelut
 kuin muutkin lasten - ja lapsiperheiden palvelut ovat todella laadukkaita, monipuolisia ja hyviä. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta! 

Vuosi 2013 - Turku on hyvä paikka elää!

Vuosi 2013 oli monin tavoin hyvin mieleenpainuva. Henkilökohtaisesti elämään mahtui surua mutta toki myös iloja, niin kuin nyt elämässä usein on. Poliittisesti jos katsoo kulunutta vuotta taaksepäin ja miettii missä oltiin vuosi sitten, oltiin juuri vaalien jälkeisessä tilanteessa. Ryhmien välillä oli löydetty sopu valtuustokauden tavoitteista ja vaikka jo silloin ennakoimme rankkaa talouskuuria ja tiukkoja aikoja, kukaan ei varmaan voinut ajatellakaan, mitä vuosi toisi tullessaan. Kaikki muut valtuustossa edustettuna olevat ryhmät lähtivät mukaan sopimukseen, paitsi vasemmistoliitto. Se on näkynyt koko vuoden niin valtuuston kuin hallituksenkin työskentelyssä. Uudet lautakuntien jäsenet aloittivat työskentelynsä helmikuussa, samoin kuin uusi kaupunginhallitus. Hallituksen jäsenistä yli puolet vaihtua kerralla ja paljon tuli mukaan myös uusia valtuutettuja.

Turku-sopimuksen kulmakivinä ovat talous ja uudistuminen. Turun uusi toimintamalli tuli voimaan vuoden alusta ja ainakin itse olen vakuuttunut siitä, että tiiviimpi yhteistyö kaupungin ylimmän johdon ja toimialojen välillä on mmenossa oikeaan suuntaan ja sillä tullaan saamaan aikaan tehostumista ja parempaa kokonaisuuksien hallintaa. Uudistamisohjelman tekeminen aloitettiinkin heti alkuvuodesta ja sitä tehtiin aika vauhdikkaasti ja kesällä valtuusto jo päätti sen linjaukset. Kevään aikana käytiin useita seminaareja niin hallituksen, valtuuston kuin lautakuntienkin voimin ja neuvotteluja ryhmien välillä. Kesäkuun linjaukset pohjustivat syksyn budjettineuvotteluja ja peruslinjaukset ja vuoden 2014 suunnitteluluvut tehtiinkin jo kesällä. Ryhmien välillä on säilynyt koko vuoden ajan hyvä henki ja asioita on pystytty viemään eteenpäin vastuullisesti ja yhteistyöllä. Siitä olen erityisen iloinen. Viime kädessä ihmiset päätöksiä tekevät ja sillä on iso merkitys, miten asioista keskustellaan. Työ nimittäin jatkuu!

Uudistumista ja uudistamista tulee jatkaa kaikilla tasoilla. Talouden haasteet ovat niin valtavat, että ilman perusteellista uudistumista on vaikea nähdä tavoitetta saavutettavan. Ennen joulua julkistettu valtionosuusuudistus rankaisee Turkua ja koko läntistä Suomea kohtuuttomasti. Kun tähän astisen terveyspolitiikan lähtökohtana on jo vuosikausia ollut ennalta ehkäisyyn panostaminen, niin nyt valtionosuuksien kautta käännetään näkökulmaa täysin. Valtionosuuksien jakautumisessa sairastavuutta painotetaan jatkossa huomattavasti aikaisempaa enemmän ja verotulojen tasausmallia ollaan muuttamassa voimakkaasti mutta miksi, se ei oikein selviä. Tämä tarkoittaa sitä, että täällä lounaisessa Suomessa, jossa on pitkään eletty terveellisesti ja pyritty kaikin tavoin lisäämään ihmisten terveyttä, hyvinvointia ja pitkää ikää niin liikunnan, kulttuurin kuin ruokavalionkin keinoin, niin nyt uudistuksen lopputuloksena uhkaa yli 30 miljoonan euron valtionosuuksien väheneminen. 

Valtionosuusuudistus on tarpeellinen ja uudistuksen tavoitteet oikeudenmukaisuudesta, aknnustavuudesta ja avoimuudesta erittäin kannatettavia. Nyt vain tavoitteet eivät ole toteutuneet, koska laskentamalleja ei ole julkistettu ja kannustavuss ja oiekiudenmukaisuus ovat kyllä alustavasta mallista kaukana. Jos halutaan kannustaa terveyteen ja ennaltaehkäisyyn, tähän on löydettävä positiivinen kannuste.Lisäksi vähimmäisvaatimuksena uudistuksessa olisi pitänt jo tässä vaiheessa olla laskentamallien avoin tarkastelu. Tutkimuksia, joihin viitataan ei ole julkistettu. 

Turussa ja Turun seudulla toki on tapahtunut paljon muutakin. Hyviä uutisia kuuluu usein terveys-, lääke- ja bioaloilta. Alan yrityksillä menee hyvin ja Bayer suunnittelee laajennusta ja palkkaavansa uusia työntekijöitä. Sairaala Neo uskoo tulevaisuuteen ja laajensi toimintaansa yksityiseksi neurologian osaamiskeskukseksi ja hyviä uutisia on säännöllisesti kuulunut esim. BioTieltä, Hytestilta, Orionilta.  Tämä on aivan loistavaa! Auria Biopankki perustettiin ja toivottavasti se houkuttelee isoja lääkeyrityksiä ja niiden perässä pienempiä palveluyrityksiä Turun seudulle hyödyntämään sen laajoja mahdollisuuksia.

Turun perinteinen telakkatoiminta sen sijaan on ollut alavireistä ja paininut omistajansa rahoitusongelmien kanssa. Viime aikoina tilauksia olisi tullut jo useampiakin, ainakin lehtitietojen mukaan, mutta rahoitusongelmat aiheuttavat vaikeuksia tilausten vahvistamiselle. Viime päivien uutiset ovat onneksi rohkaisevia.

Kuntauudistuksesta on seudulla puhuttu paljon. Naapurikuntien kanssa tehtävä yhteistyö on jo monipuolista mutta varsinaista selvitystyötä syvemmästä yhteistyöstä tai uusista kuntarakenteista ei ole vielä päästy aloittamaan. Erityinen kuntajakoselvitys käynnistyy näillä näppäimillä peräti 17 kunnan alueella. Itse en jaksa millään uskoa, että näin suuri kokonaisuus voisi olla yhtä kuntaa. Jostain tietenkin täytyy aloittaa.

Turussa kaupunkilaisia ilahduttavia asioita on tapahtunut vuoden aikana paljon. Niistä viimeisin, Kirjastosilta, avattiin kaupunkilaisille joulukuun alussa ja siitä saakka sillalla on riittänyt ruuhkaa. Siitä näyttää muodostuneen uusi kuvauspaikka jokirannan maisemille.

Itse yritän käyttää kaupungin tarjoamia palveluita niin paljon kuin mahdollista ja näin pienen lapsen äitinä annan kyllä erityisesti lasten palveluille täyden kympin! Impivaaran uimahalli on aivan huippu ja se oli auki niin Tapaninpäivänä, uuden vuoden aattona kuin loppiaisenakin ja lapsia oli aivan hurjasti halli täynnä – kiitos käyttäjäystävällisistä aukioloajoista. Kirjasto on toinen sadepäivien pelastus, siellä voi viettää aikaa vaikka kuinka. Teatterissa on tarjontaa myös naperoille. Turussa pienen lapsen kanssa on hyvä asua!

Laadukkaampia palveluita samalla rahalla?

Minusta on aina ollut hiukan ihmeellistä tämä keskustelu palveluiden tuottajasta ja onko se ideologista vai ei. Itse ole ollut aina sitä mieltä, että palvelun laatu on oleellista. Suomessahan ei ole oikein totuttu määrittelemään sitä, mitä on hyvä laatu. Minkälainen on hyvä terveyskeskuskäynti, mitä on hyvä kotihoito, mitä on hyvä sairaalahoito jne. Meillä määritellään asioita joko ryhmäkoon (koulut, päiväkodit), hoitajamäärän tai hoitoon pääsyn kautta mutta siihen eväät usein loppuvat. Totta kai on oleellista miten nopeasti pääsee hoitoon mutta eikö ihan yhtä oleellista ole, mitä siellä vastaanotolla tai sairaalassa tapahtuu? Saako asiakas/potilas oikean avun nopeasti ja tehokkaasti?

 

Olen ollut sitä mieltä, että esimerkiksi kotihoitoon pitää ottaa Tampereen mallin mukainen laadun kehittäjä, sparraaja, joka selkeästi määrittelisi laadukkaan kotihoidon, ja tavoitteet sen saavuttamiseksi ja sparraisi sen jälkeen omaakin organisaatiota toimimaan sen mukaisesti. Selkeimmät kannustimet muodostuisivat  toiminnan kehittämisen osalta, jos olisi mahdollisuus ottaa yhdelle alueelle yksityinen toimija kirittäjäksi. Uskon kuitenkin, että malli toimii pelkässä omassakin toiminnassa, kunhan muodostetaan riittävän vertailukelpoiset alueet, joiden toimintaa vertaillaan. Omasta työstä pitää saada olla ylpeä. Ammattilainen haluaa kehittää työtään ja toimintaansa asiakkaitten parhaaksi, heille pitää antaa siihen mahdollisuus ja tuki. 

Kun laatu osataan määritellä selkeästi niin omaan kuin ostettuunkin palveluun, ostamisen pitäisi olla helpompaa. Sekä ostamista, että vertailtavuutta kuitenkin usein vastustetaan. Eikö pitäisi keskittää energia miettimään miten ratkaistaan terveydenhuollon ongelmia oikeasti, eikä vain miettimään kuka palveluita tuottaa tai ei tuota? Tosiasia lienee, että suurin osa julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa tulee jatkossakin olemaan julkisen tahon tuottamaa mutta me tarvitsemme ehdottomasti kumppanuutta niin yksityisten toimijoiden kuin 3. sektorin toimijoiden kanssa ja sen pitää olla pitkäjänteistä ja sillä tavoin tasapuolista, että laatukriteerit on selkeästi määritelty kaikkeen toimintaan, omaan ja ostettuun. Ja laadun määrittely pitää osata purkaa todelliseen hoidon laatuun ja vaikuttavuuteen, eikä vain yleistettyihin aika- tai hoitajamääreisiin. Jos yksityinen osaa ja pystyy  tuottamaan jonkun palvelun tehokkaasti ja yhtä laadukkaasti tai jopa laadukkaammin kuin kunta, miksi se ei saisi niin tehdä?

Kaipaan päätöksentekoon enemmän tutkittua tietoa tämän hetkisestä tilanteesta ja analyysia sen pohjalta, kaipaan parempaa laatu- ja vaikuttavuuskriteerien määrittelyä ja ennen kaikkea kaipaan ennakkoluulotonta ja tietoon perustuvaa arviointia eri malleista, vertailtavuutta ja parhaiden käytäntöjen levittämistä. Me voimme oppia siitä, mitä muualla on tehty.  Me voimme myös oppia siitä, mitä olemme itse tehneet. Päivähoidon osalta toimittiin juuri näin ja jonotilanne on parantunut nopeasti, vanhemmat ja alan toimijat tietävät pitkäjänteisesti miten päivähoitoa Turussa kehitetään ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Kansanedustajat Sanni Grahn-Laasonen ja Lasse Männistö ovat julkaisseet pamfletin, josta löytää hyviä esimerkkejä siitä, miten asioita voi miettiä uudella tavalla: 10 hyvää ideaa . Olen miettinyt itse mm. sitä, että olemassa olevaa palveluverkkoa pitäisi kokonaisuudessaan pystyä hyödyntämään yli totuttujen sektorirajojen, konkreettisena esimerkkinä vaikka Paattisten koululla kouluterveydenhoitaja voisi pitää kerran viikossa vastaanottoa myös alueen vanhuksille, jotka nyt jo ruokailevat koululla. Me tarvitsemme uusia tapoja toimia ja ennakkoluulotonta asennetta päätöksentekoon!

Perheet tietävät parhaiten!

Turussa, kuten muissakin suurissa kaupungeissa pienten lasten määrä on lähtenyt selkeään kasvuun ja syitä siihen on varmaan useita.  Turussa kasvun yhtenä syynä on varmasti meidän kohtalaisen hyvät palvelumme lapsiperheille.

Lasten määrän kasvu loi tarpeen tarkastella laajasti ja perusteellisesti päivähoidon tulevan kehittämisen suuntia ja mahdollisia lisäresurssien tarpeita. Turussa tehtiin keväällä laaja päivähoidon järjestämismalli, jossa linjataan kaupungin toimintaa pidemmällä ajanjaksolla, sekä vahvistettiin palvelusetelijärjestelmä pysyväksi.

Hyvin tehdyn selvityksen mallit, skenaariot ja ennusteet osoittavat millä tavoin pystymme taloudellisesti järkevimmin tuottamaan Turussa jatkossakin hyvät ja kattavat päivähoitopalvelut.

Päivähoidossa pitää olla perheitten kannalta riittävän paljon erilaisia vaihtoehtoja, että perheet voivat edelleen itse aidosti ratkaista sen, mikä päivähoitomuoto sopii parhaiten. Päiväkoteja pitää olla, sekä kaupungin omia, että yksityisiä. Pitää olla yksityisen hoidon tukea, pitää olla perhepäivähoitoa ja ennekaikkea pitää olla mahdollisuus valita!

Turku-lisä

Myös kotihoidon tuesta on keskusteltu paljon. Turku-lisää ei tällä hetkellä makseta kotihoitoon, vaan sitä maksetaan vain yksityisen hoidon tukeen liittyen. Itse olen sitä mieltä, että olisi mahdollista ja järkevääkin tuoda meille alle puolitoistavuotiaiden lasten kotihoidon Turku-lisä.

Mielestäni perheitten kannalta ongelma on usein se, että osa lapsista joutuu menemään päivähoitoon niin kovin pieninä, nuorimmillaan 9-10 kk ikäisinä. Se on hankalaa perheille ja päiväkodissa niin pieni lapsi vaatii käytännössä miltei yhden hoitajan työn. Olisi varmaan hoidon järjestäjänkin kannalta parempi, jos lapsi olisi hieman vanhempi hoitoon tullessaan. 1,5 -vuotias osaa jo kävellä ja hiukan ilmaistakin itseään. 

Jos Turku-lisästä päätettäisiin, sen edellytykseksi voisi asettaa, että perheen muut lapset eivät olisi kokopäivähoidossa. Turussa on ollut yksi iso päiväkoti kokonaan poissa käytöstä ja se on lisäännyt päivähoidon jonoja entisestään. Lisääntyneen kysynnän vuoksi on lisätty osapäivähoitoa, puistotätitoimintaa ja muutaman tunnin päivässä toimivia kerhoja. Nämä voisivat tulla myös Turku-lisää saavien perheiden isompien lapsien käyttöön.

Samalla kun korostetaan erilaisia vaihtoehtojen riittävyyttä ja perheitten valinnan vapautta, on kuitenkin muistettava järjestäjän vastuu. Kaupungin on myös pystyttävä rakentamaan sellainen järjestelmä, jolla kaikki luvatut vaihtoehdot voidaan toteuttaa.

Palveluseteli pysyväksi käytännöksi

Turku otti Suomen isoista kaupungeista ensimmäisenä palvelusetelin aika laajasti käyttöön vuoden 2010 alussa.  Käynnistysvaiheen hankaluuksien jälkeen ovat molemmat osapuolet järjestelmään varsin tyytyväisiä. Sen osoitti päivähoidon järjestämissuunnitelman osana tehty laaja tutkimus, jossa sekä palvelujen tuottajien että palvelusetelin käyttäjien mielipiteitä selvitettiin.

Palveluseteli saatiin vihdoin vakinaistettua ja vanhemmat voivat huokaista helpotuksesta. Nyt ei tarvitse enää pohtia miten päivähoito järjestetään ensi tai seuraavana vuonna. Kaupungin pitää pystyä osoittamaan ennakoitavuutta ja jatkuvuutta päätöksenteossa ja näin olemaan myös luotettavakumppani. Tämä on hyvä osoitus siitä. Myös keväällä käyttöön otettu investointituki on jo osoittautunut hyväksi tavaksi lisätä päivähoitopaikkoja nopeasti.

Turusta Suomen viihtyisin ja vetovoimaisin kaupunkiseutu

Turun yritysten menestys on viime vuosina ollut samanlaista kuin maailmantaloudenkin. Osalla menee hyvin ja saamme kuulla positiivisia uutisia, kuten viimeksi Bayerilta, osalla menee huonommin. Meriteollisuuden voimakas rakennemuutos näkyy edelleen koko seudun työttömyysluvuissa, Nokia irtisanomiset vaikuttavat koko lounaiseen Suomeen. Suomi on joutumassa taantumaan ja se näkyy myös työttömyystilastoissa työttömyyden kasvuna viime keväästä alkaen. Erityisen huolestunut olen nuorisotyöttömyyden kasvusta. Aktiivista ja yhteistyöhakuista elinkeinopolitiikkaa on siksi syytä harjoittaa. Yksin maailmassa ei Turkukaan menesty.

Turun ja Turun seudun vahvuutena on edelleenkin monipuolisuus. Telakalla on töitä, vaikkakaan ei aivan entiseen malliin, lääketeollisuus ei kärsi taantumista samalla tavoin kuin muu vientiteollisuus, bioalalta on kuulunut varovaisen positiivisia uutisia ja logistiikka-alalla Turun satamasta ja lentokentän ympäristön Logi City-alueelta on kuultu kohtuullisen hyviä uutisia viime aikoihin saakka.

Myös matkailu ja luovat toimialat ovat kehittyneet viime vuosina erittäin hyvin. Turku on kehittynyt matkailukaupunkina erityisesti suurtapahtumien ja kongressien järjestäjänä. Kulttuuripääkaupunki vuosi näkyy ja tuntuu kiinnostuksena Turkua kohtaan edelleen. Luovaan talouteen on panostettu vahvasti ja siihen uskon itse. Logomon toiminta on kehittymässä pikkuhiljaa vahvaksi tapahtumatoimijaksi mutta pian myös yritysten kasvualustaksi.  Kaupunkiorganisaation on hyvä muistaa, että kaupungin rooli on mahdollistaa ja luoda toimintaedellytyksiä mutta yritysten on otettava koppi ja luotava itse kannattavaa, uutta ja innovatiivista liiketoimintaa.  Asenteet yrittäjyyttä kohtaan muuttuvat vauhdilla ja uusia, yrittäjyyteen kannustavia verkostoja syntyy, kuten Boost Turku, joka kannustaa opiskelijoita yrittäjyyteen. Sellaista aktiivisuutta Turussa tarvitaan enemmän.

Luovien alojen kehitys on kansainvälisesti ollut nopeampaa kuin talouskehitys keskimäärin. Vapaa-ajan ja matkailun kasvu sekä kulttuurin ja perinteisemmän liiketoiminnan yhteistyö rakentavat pohjaa luoville toimialoille. Niillä on myös suuri merkitys Turun ja Turun seudun kasvamisessa kiinnostavaksi asuinpaikaksi ja matkakohteeksi.

Elinkeinopolitiikan toimijoiden yhteistyö on erittäin tärkeää kun rakennetaan menestystä kansainvälisen talouden heilahteluissa. Eri toimialoista vastaavia organisaatioita on kannustettava yhteistyöhön. Niiden pitää antaa toimia yhdessä niin, että kehittävää synergiaa syntyy. Samalla on myös selkeästi sovittava työnjaosta ja vastuista. Esimerkiksi elinkeinopoliittisten toimijoiden työnjakoa on selkeytettävä, jotta se on yrityksiinkin päin selkeää ja kaikki tietävät, kuka mistäkin osal-alueesta, on se sitten logistiikka, lääkealat tai matkailu, vastaa. Myös mahdollisimman konkreettinen ja suunnitelmallinen yhteistyö korkeakoulujen, oppilaitosten, yrittäjien ja elinkeinoelämän toimijoiden, kuten yrittäjäjärjestöjen ja kauppakamarien kanssa on kaikille osapuolille hyödyllistä. Tarvitaan uusia tapoja toimia ja uusia yhteistyön toimintamalleja. Yhteisillä resursseilla saadaan aikaan entistä enemmän ja se hyödyttää koko seutua. Kulttuuripääkaupunkivuoden perintönä sekä meriteollisuuden rakennemuutoksen osalta tällaisia on jo muodostunut ja niitä pitää osata nyt hyödyntää muuallakin.

Turku voi ja sen pitää olla Suomen vetovoimaisin kaupunki, joka houkuttelee uusia asukkaita ja uutta yritystoimintaa aktiivisesti Turkuun ja Turun seudulle. Turku tarvitsee lisää uusia työpaikkoja ja vastuullisia, kasvuhakuisia yrityksiä. Turun pitää oppia viestimään vahvuuksistaan ja aktiivisesti markkinoimaan Turkua niin yrityksille kuin asukkaillekin niin muualla Suomessa kuin koko Itämeren alueella.

Elinkeinopolitiikassa on tehty seudullista yhteistyötä jo kohta 15 vuotta. Yli 300 000 asukkaan Turun seutu on kansainvälisestikin uskottava ja monipuolinen kokonaisuus. Seudullisen elinkeinopoliittisen yhteistyön merkitys on ollut myös Turulle suuri. Yhteistyökyvyn ja määrätietoisen tulevaisuuden rakentamisen merkitys korostuu, kun talousnäkymät synkkenevät. Yhteistyöhön on kannustettava ja siihen on myös sitouduttava. Muun kuin Turun kaupungin ja Turun seudun edun mukaiseen toimintaan ei ole varaa. Hyvällä yhteistyöllä meillä on hyvät mahdollisuudet olla Suomen dynaamisin

kaupunkiseutu heti pääkaupunkiseudun jälkeen ja tulevaisuuden menestyjäalue koko Euroopassa.