Nuorisotyöttömyyden kimppuun tosissaan

Turun seudulla on 2700 työtöntä alle 25-vuotiasta. Määrä on noussut tämän vuoden aikana. Työttömyys on nuoren kannalta yksi suurimmista riskeistä syrjäytymiselle ja mielenterveyden ongelmille. Lisäksi yhteiskuntana meillä ole varaa antaa näin suuren joukon jäädä pois työelämästä, edes väliaikaisesti, koska työllisen väestön määrä vähenee nopeasti lähivuosina ja taloudellinen huoltosuhde heikkenee. Nuorisotyöttömyys voi myös aiheuttaa valtavia yhteiskunnallisia ongelmia, erityisesti maahanmuuttajanuorien kohdalla, jos tilanne riistäytyy käsistä. Siksi nuorten työllistymiseen yksinkertaisesti pitää löytää uusia ja tehokkaampia keinoja.

Maahanmuuttajanuorten syrjäytymisen ehkäisyssä työttömyyden torjuminen on vieläkin oleellisempaa. Työ osaltaan integroi nuoria yhteiskuntaamme ja näin voidaan aidosti estää syrjäytymiseen liittyviä lieveilmiöitä. Jos siihen ei nyt tartuta, niin meilläkin on uhkana ajautuminen samanlaisiin ongelmiin, joita mm. Ruotsissa on kohdattu. Maahanmuuttajat ovat suomalaisia siinä missä kantaväestökin, eikä rasismia pidä missään muodossa hyväksyä. Asenteiden muuttamiseksi ja ennakkoluulojen vähentämiseksi on tehtävä yhteisesti työtä.

Muista erityisryhmistä haluan nostaa vammaiset nuoret. Heille usein jo kouluttautuminen on haastavampaa. Se vaatii yhteiskunnalta sen, että tukipalvelut, kuten asumis- ja kuljetuspalvelut, ovat kunnossa. Työn löytäminen on vaikeampaa, koska voimavarat eivät välttämättä riitä normaaliin työrytmiin ja työnantajatkin tarvitsevat työllistämiseen tukea.

Turulla on näyttöjä siitä, että kun työttömyyden torjuntaan panostetaan, saadaan tuloksia. Meriteollisuuden suuren taantuman edessä Turussa käynnistyi kaupunginjohtajan johdolla yhteistyö ja työnjako eri viranomaisten kanssa aivan uudella tavalla kuin aikaisemmin. Näillä uudenlaisilla toimintamalleilla saatiin selkeitä tuloksia aikaan ja mm. keski-ikäisten miesten työllisyyttä kohennettua.

Nuorten koulutus on pääsääntöisesti kunnossa. Nuoret tarvitsevat ja haluavat oikeita töitä, joista maksetaan oikeaa palkkaa. Siihen tarvitaankin kuntien lisäsi myös valtion toimenpiteitä. Hallitus valmisteleekin yhteiskuntatakuuta ja mielestäni Turulla on nyt paikka rakentaa oma Nuorisolupauksensa, jossa kaikille ammattiin valmistuville etsitään nopeasti valmistumisen jälkeen työpaikka, työharjoittelu- tai esim. työpajapaikka yhdessä paikallisten yrittäjien kanssa. Sen toteuttamiseen tarvitaan kaikki viranomaistahot, oppilaitokset, yrittäjät ja elinkeinoelämä laajemminkin. Yhdistämällä voimavarat ja resurssit ja luomalla uusia toimintatapoja on mahdollisuus saada aikaan paljon enemmän kuin nyt.

Nuorisotyöttömyyden torjunnassa onnistumisen avaimia ovat viranomaisyhteistyö, asenteiden muuttaminen, henkilökohtainen asiakasohjaus, nuorten osallistaminen ja tiivis yhteistyö järjestöjen, oppilaitosten, yrittäjien ja elinkeinoelämän kanssa.

Ihan kahvilla?

Olen ollut kaupunginhallituksen puheenjohtaja aika tasan 2 vuotta. Ensi töikseni pohdin tapoja, joilla kaupunkilaisten kohtaaminen ja kuuntelu olisi helpompaa. Perustin Facebookiin Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja profiilin (https://www.facebook.com/#!/pages/Turun-kaupunginhallituksen-puheenjohtaja/165582516793232), Twitter-tilin (@minnaarve) ja tämän blogin. Lisäksi aloin pitää kesäisin torikahvitilaisuuksia perjantaiaamuisin kauppatorilla. Tällä hetkellä facebook-sivua seuraa 420 ihmistä ja twitteriä seuraa 75 seuraajaa. Torikaffet ovat suosittuja mutta olen sen verran realisti, että ymmärrän kahvilan olevan suositumpi kuin minä :).

Miksi sitten koen asian tärkeänä? Haluaisin antaa kaupunkilaisille helpon tavan kommentoida, keskustella ja ehdottaa asioita. Minusta on tärkeää kuulla ja erityisesti kuunnella ihmisiä ja heidän näkemyksiään. Mielipideosastojen kirjoituksia lukemalla ei saa oikeaa käsitystä siitä, mikä suurelle joukolle ihmisiä on todella tärkeää. Siksi Turussakin panostetaan osallisuuteen ja vaikuttamismahdollisuuksiin. Syksyn aikana on tarkoitus linjata niitä keinoja, ovat ne sitten nuprisovaltuustoa, aluelautakuntia, osallisuuden arviointivastaavia, valmisteluvaiheen dialogia asianomaisten kanssa, jotta parannetaan kaupunkilaisten mahdollisuuksia osallistua keskusteluun ja vaikuttamiseen. Sen lisäksi kaikilla päättäjillä on velvollisuus omalta osaltaan olla kaupunkilaisten käytettävissä ja kuunnella. Vaikka olisi eri mieltäkin.