Oppivelvollisuuden pidentäminen väärä ratkaisu

Nuoret, jotka eivät hakeudu toisen asteen koulutukseen, tekevät sen eri syistä. Joku ei tiedä mitä haluaisi isona tehdä, toinen taas ei päässyt haluamaansa koulutukseen. Kolmas on kyllästynyt koulunkäyntiin ja neljättä ei kerta kaikkiaan nappaa yhtään mikään. Miksi ihmeessä heidät kaikki pitäisi pakottaa samaan putkeen?

Turussa on tehty töitä jo pitkään sen eteen, että kaikille peruskoulun päättäneille löytyisi joku, nuorelle itselleen sopiva vaihtoehto: koulupaikka, työpaja, oppisopimuskoulutus, kymppiluokka, maahanmuuttajien valmentava koulutus....meillä on etsivää nuorisotyötä, ohjaamoa ja tukitiimiä. Ja arvatkaa mitä? Tilanne on todella hyvä, meillä käytännössä yhtään nuorta jää tyhjän päälle peruskoulun jälkeen.

Tällä kokemuksella rohkaistuisin ajattelemaan, että tällaisilla kohdennetuilla toimenpiteillä saadaan aikaan paras lopputulos nuorten kannalta. Osa nuorista tarvitsee alkuun aivan erilaisia tukitoimia, kuin suoraa uutta opintopaikka, jotta pystyy sitten ottamaan vastuuta itsestään ja opinnoistaan. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei sinällään lisää oppimisvalmiuksia, korota koulunumeroita, anna elämänhallinnan välineitä tai motivaatiota koulunkäyntiin. Siksi se on mielestäni aivan väärä ratkaisu syrjäytymisen ehkäisyyn. Rahat pitäisi käyttää Turun mallin mukaiseen työhön ja kohdantaen niihin nuoriin, jotka tukea ja apua tarvitsevat. Se, että samalla maksetaan koko ikäluokalle mm. kirjat ja muut varusteet, on yhteisten varojen väärinkäyttöä. Tavoite on oikea, keinot on löydettävissä ilman raskaita ja tehottomia lakimuutoksia.

Sote ratkaisu kypsyi

Hallituksen sote-ratkaisu oli linjakas ja merkittävä, niin iso että sitä on suorastaan vaikea hahmottaa. Siinä on mahdollisuudet ratkaista käytännön tason ongelmat palveluiden saatavuuteen ja aitoon integraatioon liittyen niin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kuin sosiaali- ja terveyspalveluiden välilläkin. Tässä muutamia ajatuksia, joita itselläni on näin ensituntumalla.

Ratkaisu tarjoaa kuitenkin paljon mahdollisuuksia vaikka herättää toki kysymyksiäkin, uskoakseni kaikki ratkaistavissa olevia. Tilaaja -tuottajamalli mahdollistaa asiakkaan laajemman valinnanmahdollisuuden sekä monituottajamallin vahvistamisen. Sen pitäisi sekä parantaa palveluita ja myös tehostaa niitä. Parantamisella tarkoitan yksinkertaisemmin ja asiakaslähtöisemmin järjestettyjä palveluita, merkittävässä määrin myäs aikaan ja paikkaan sitomattomia, digitaalisia palveluita sille suurelle joukolle ihmisiä, joka niitä on halukas käyttämään. Tämä mahdollistaa erityisryhmien huomioimisen ja esimerkiksi paljon palveluita käyttävien palveluiden ja hoitoketjujen selkeyttämisen. Ennen kaikkea toivon, että laissa ei jatkossa liikaa säädellä yksityiskohtia, vaan annetaan mahdollisuuksia toteuttaa uusia palveluinnovaatioita ja hyödyntää uutta teknologiaa.

Tuleviin organisaatioihin kohdistuu isoja odotuksia ja paineita mutta alusta asti pitää luoda seuranta- ja ohjausjärjestelmät mahdollisimman selkeiksi, läpinäkyviksi ja ajantasaisiksi. IT-ratkaisut pitäisi tehdä yhteneväisiksi kaikkien sote-alueiden välillä mutta aivan ehdottomasti koko sote-alueen sisällä ja mielellään aivan puhtaalta pöydältä. Vaikka piru asuukin yksityiskohdissa, niin nyt pitää jaksaa viedä tämä suuri ja merkittävä uudistus loppuun asti yhtä kunnianhimoisesti!

Tulevissa sote-alueissa pitää olla myös asiakaslähtöinen, kehittävä asenne ja ote toiminnan järjestämiseen. Palveluita pitää järjestää asiakaslähtöisesti, yhdessä käyttäjien kanssa kehittäen, ei organisaatiolähtöisesti. Nyt siihen on aito mahdollisuus.

Sitten muutamia kysymysmerkkejä: Miten rahoitus järjestetään? Jos kunta tuottaa palveluita ja toisaalta on omistajana kuntayhtymässä, liikkuuko rahaa kahteen suuntaan? Mitä tarkoittaa painotettu kapitaatiomalli? Isojen kuntien asukkaille pitää vihdoin tulla asukasmäärään perustuva todellinen vaikutusvalta ja maksuperusteiden pitää olla oikeudenmukaiset. Toisaalta omistajilla tulee olla mahdollisuus ohjata talouden peruslinjoja ja vaatia tehokkuutta toiminnalta. Kunnille ei pidä jättää vain maksajan roolia. Toinen iso kysymys on omistajaohjaus - miten kuntayhtymän ohjaus järjestetäään niin, että poliittiinen ohjaus säilyy?

Sitten se suurin kysymys, jota on hiukan vaikea itselläkin hahmottaa: miten tämä vaikuttaa kuntien koko olemassaoloon ja muuhun, erityisesti ennaltaehkäisevän toiminnan järjestämiseen ja hyvinvoinnin laajaan johtamiseen ja kehittämiseen? Rajapinnat opetukseen, varhaiskasvatukseen, kaavoitukseen jne. ? Miten huolehditaan, ettei synny uusia raja-aitoja?

Onnittelen hallitusta, oppositiota ja neuvottelijoita rohkeudesta viedä eteenpäin yhdessä näin suurta ja merkittävää uudistusta ja selkeän ratkaisun löytymisestä. Toivon viisautta, sitkeyttä ja riittävää kunnianhimoa jatkovalmistelijoille ja neuvottelijoille kevään uurastuksessa!

Varhaiskasvatus - palvelua perheille, kasvatusta lapsille

Eilen valtuustossa käytiin pitkä keskustelu varhaiskasvatuksen palveluverkosta ja siinä sivussa hiukan varhaiskasvatuksestakin.



Minusta tärkeintä varhaiskasvatuksen järjestämisessä on se, että perheillä säilyy todellinen valinnanvapaus itselleen sopivien päivähoitopalveluiden valinnassa. Se edellyttää erilaisia yksityisiä päivähoitopalveluita eli palvelusetelin käytön vahvistamista ja sen pelisääntöjen selkiyttämistä entisestään. Lisäksi tarvitaan joustavia, riittäviä avoimia varhaiskasvatuspalveluita eli puistotoimintaa ja kerhotoimintaa sekä tukea yksityiselle hoidolle. Ja tottakai laadukasta kaupungin omaa päiväkotitoimintaa. Se mitä pitäisi olla vielä enemmän, on perhepäivähoitajia ja perhepäivähoitoa alle 3-vuotiaille lapsille.

Jotta yksityisiä toimijoita saadaan lisää kaupunkiin, kaupungin pitää parantaa yksityisten toimijoiden toimintaedellytyksiä. Pitää selkeästi linjata missä määrin yksityistä toimintaa tarvitaan lisää, jotta yrittäjät uskaltavat investoida ja saadaan uusia toimijoita, kaupungin lupabyrokratiaa pitää vähentää ja selkeyttää, mm. tilavaatimuksien tulee olla linjassa muun maan kanssa ja palveluohjauksen tulee tuoda esille eri vaihtoehdot avoimesti perheille.

Yksityisen hoidon tukea haluaisin erityisesti mainostaa. Tuntuu, että sitä ei tunneta riittävästi mutta ratkaisuna pienelle lapselle aivan huippujärjestely, ollut ainakin meille aikanaan. Tämä on ainakin yksi toimiva ratkaisu myös perhepäivähoitajaongelmaan.

On harmillista, että näinä taloudellisina aikoina ei ole mahdollista panostaa enempää kotihoidon tukeen pienillä lapsilla. Olen aikaisemminkin kannattanut sitä, että 18kk:n ikään saakka voitaisiin maksaa kotihoidonkuntalisää mutta tällä hetkellä se ei ole taloudellisesti mahdollista.  Nyt täytyy seurata, miten hallituksen päätökset kotihoidon tuen leikkauksesta vaikuttavat päivähoidon kysyntään ja siinä kohtaa saattaa tulla eteen tilanne, jossa asiaa on harkittava uudelleen.


Eilen hyväksytyssä päivähoitoverkkopäätöksessä linjataan, että samalla, kun lapsimäärä ja palvelun tarve kasvaa voimakkaasti, niin myös yksityisen tuotannon osuus kaupungissa kasvaa seuraavien vuosien aikana. Eli siis palvelun kysynnän kasvuun vastataan lisäämällä yksityisiä päivähoitopaikkoja, perheille siis tarjotaan enemmän palveluseteleitä. Samalla kaupunki panostaa yksityisten toimijoiden toimintaedellytysten parantamiseen, jotta oikeasti saadaan lisää uusia toimijoita kaupunkiin. Lisäksi kaupunki omien investointiensa osalta toteaa, että kaupungin omat investoinnit kohdentuvat olemassa olevien päiväkotien peruskorjauksiin tai huonokuntoisten päiväkotien korvaaviin ratkaisuihin eli kaupunki huolehtii myös omien päiväkotirakennusten kunnosta, jotta tilat ovat turvalliset ja terveelliset. 

Turkulaiset lapset ansaitsevat laadukasta ja hyvää varhaiskasvatusta juuri sellaisessa muodossa ja 
paikassa, joka heidän perheilleen parhaiten sopii. Turussa lastenpalvelut, niin varhaiskasvatuspalvelut
 kuin muutkin lasten - ja lapsiperheiden palvelut ovat todella laadukkaita, monipuolisia ja hyviä. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta! 

Vuosi 2013 - Turku on hyvä paikka elää!

Vuosi 2013 oli monin tavoin hyvin mieleenpainuva. Henkilökohtaisesti elämään mahtui surua mutta toki myös iloja, niin kuin nyt elämässä usein on. Poliittisesti jos katsoo kulunutta vuotta taaksepäin ja miettii missä oltiin vuosi sitten, oltiin juuri vaalien jälkeisessä tilanteessa. Ryhmien välillä oli löydetty sopu valtuustokauden tavoitteista ja vaikka jo silloin ennakoimme rankkaa talouskuuria ja tiukkoja aikoja, kukaan ei varmaan voinut ajatellakaan, mitä vuosi toisi tullessaan. Kaikki muut valtuustossa edustettuna olevat ryhmät lähtivät mukaan sopimukseen, paitsi vasemmistoliitto. Se on näkynyt koko vuoden niin valtuuston kuin hallituksenkin työskentelyssä. Uudet lautakuntien jäsenet aloittivat työskentelynsä helmikuussa, samoin kuin uusi kaupunginhallitus. Hallituksen jäsenistä yli puolet vaihtua kerralla ja paljon tuli mukaan myös uusia valtuutettuja.

Turku-sopimuksen kulmakivinä ovat talous ja uudistuminen. Turun uusi toimintamalli tuli voimaan vuoden alusta ja ainakin itse olen vakuuttunut siitä, että tiiviimpi yhteistyö kaupungin ylimmän johdon ja toimialojen välillä on mmenossa oikeaan suuntaan ja sillä tullaan saamaan aikaan tehostumista ja parempaa kokonaisuuksien hallintaa. Uudistamisohjelman tekeminen aloitettiinkin heti alkuvuodesta ja sitä tehtiin aika vauhdikkaasti ja kesällä valtuusto jo päätti sen linjaukset. Kevään aikana käytiin useita seminaareja niin hallituksen, valtuuston kuin lautakuntienkin voimin ja neuvotteluja ryhmien välillä. Kesäkuun linjaukset pohjustivat syksyn budjettineuvotteluja ja peruslinjaukset ja vuoden 2014 suunnitteluluvut tehtiinkin jo kesällä. Ryhmien välillä on säilynyt koko vuoden ajan hyvä henki ja asioita on pystytty viemään eteenpäin vastuullisesti ja yhteistyöllä. Siitä olen erityisen iloinen. Viime kädessä ihmiset päätöksiä tekevät ja sillä on iso merkitys, miten asioista keskustellaan. Työ nimittäin jatkuu!

Uudistumista ja uudistamista tulee jatkaa kaikilla tasoilla. Talouden haasteet ovat niin valtavat, että ilman perusteellista uudistumista on vaikea nähdä tavoitetta saavutettavan. Ennen joulua julkistettu valtionosuusuudistus rankaisee Turkua ja koko läntistä Suomea kohtuuttomasti. Kun tähän astisen terveyspolitiikan lähtökohtana on jo vuosikausia ollut ennalta ehkäisyyn panostaminen, niin nyt valtionosuuksien kautta käännetään näkökulmaa täysin. Valtionosuuksien jakautumisessa sairastavuutta painotetaan jatkossa huomattavasti aikaisempaa enemmän ja verotulojen tasausmallia ollaan muuttamassa voimakkaasti mutta miksi, se ei oikein selviä. Tämä tarkoittaa sitä, että täällä lounaisessa Suomessa, jossa on pitkään eletty terveellisesti ja pyritty kaikin tavoin lisäämään ihmisten terveyttä, hyvinvointia ja pitkää ikää niin liikunnan, kulttuurin kuin ruokavalionkin keinoin, niin nyt uudistuksen lopputuloksena uhkaa yli 30 miljoonan euron valtionosuuksien väheneminen. 

Valtionosuusuudistus on tarpeellinen ja uudistuksen tavoitteet oikeudenmukaisuudesta, aknnustavuudesta ja avoimuudesta erittäin kannatettavia. Nyt vain tavoitteet eivät ole toteutuneet, koska laskentamalleja ei ole julkistettu ja kannustavuss ja oiekiudenmukaisuus ovat kyllä alustavasta mallista kaukana. Jos halutaan kannustaa terveyteen ja ennaltaehkäisyyn, tähän on löydettävä positiivinen kannuste.Lisäksi vähimmäisvaatimuksena uudistuksessa olisi pitänt jo tässä vaiheessa olla laskentamallien avoin tarkastelu. Tutkimuksia, joihin viitataan ei ole julkistettu. 

Turussa ja Turun seudulla toki on tapahtunut paljon muutakin. Hyviä uutisia kuuluu usein terveys-, lääke- ja bioaloilta. Alan yrityksillä menee hyvin ja Bayer suunnittelee laajennusta ja palkkaavansa uusia työntekijöitä. Sairaala Neo uskoo tulevaisuuteen ja laajensi toimintaansa yksityiseksi neurologian osaamiskeskukseksi ja hyviä uutisia on säännöllisesti kuulunut esim. BioTieltä, Hytestilta, Orionilta.  Tämä on aivan loistavaa! Auria Biopankki perustettiin ja toivottavasti se houkuttelee isoja lääkeyrityksiä ja niiden perässä pienempiä palveluyrityksiä Turun seudulle hyödyntämään sen laajoja mahdollisuuksia.

Turun perinteinen telakkatoiminta sen sijaan on ollut alavireistä ja paininut omistajansa rahoitusongelmien kanssa. Viime aikoina tilauksia olisi tullut jo useampiakin, ainakin lehtitietojen mukaan, mutta rahoitusongelmat aiheuttavat vaikeuksia tilausten vahvistamiselle. Viime päivien uutiset ovat onneksi rohkaisevia.

Kuntauudistuksesta on seudulla puhuttu paljon. Naapurikuntien kanssa tehtävä yhteistyö on jo monipuolista mutta varsinaista selvitystyötä syvemmästä yhteistyöstä tai uusista kuntarakenteista ei ole vielä päästy aloittamaan. Erityinen kuntajakoselvitys käynnistyy näillä näppäimillä peräti 17 kunnan alueella. Itse en jaksa millään uskoa, että näin suuri kokonaisuus voisi olla yhtä kuntaa. Jostain tietenkin täytyy aloittaa.

Turussa kaupunkilaisia ilahduttavia asioita on tapahtunut vuoden aikana paljon. Niistä viimeisin, Kirjastosilta, avattiin kaupunkilaisille joulukuun alussa ja siitä saakka sillalla on riittänyt ruuhkaa. Siitä näyttää muodostuneen uusi kuvauspaikka jokirannan maisemille.

Itse yritän käyttää kaupungin tarjoamia palveluita niin paljon kuin mahdollista ja näin pienen lapsen äitinä annan kyllä erityisesti lasten palveluille täyden kympin! Impivaaran uimahalli on aivan huippu ja se oli auki niin Tapaninpäivänä, uuden vuoden aattona kuin loppiaisenakin ja lapsia oli aivan hurjasti halli täynnä – kiitos käyttäjäystävällisistä aukioloajoista. Kirjasto on toinen sadepäivien pelastus, siellä voi viettää aikaa vaikka kuinka. Teatterissa on tarjontaa myös naperoille. Turussa pienen lapsen kanssa on hyvä asua!