Kouluruoka on yleisesti kaikkien sylkykuppi - se on pahaa, sitä on liian vähän, ei ole vaihtoehtoja, kovaa leipää, kylmää ruokaa, kinderperunoita, lisäaineita.... Onko asia tosiaan näin huonosti ja jos on, mitä sille pitäisi tehdä? Turussa on selkeä poliittinen tahtotila kouluruuan parantamiseksi.
Turussa ollaan tekemässä kahta, kuitenkin melko pientä keskuskeittiötä. Sen lisäksi noin kymmenessä koulussa olisi edelleen oma keittiö, muissa kouluissa ja päiväkodeissa olisi edelleen keittiöhenkilökuntaa, jotka lämmittävä/valmistavat ruuan loppuun, laittavat sen esille ja osallistuvat ainakin päiväkodeissa ruokailun avustamiseen. Mikä sitten on iso ja mikä pieni? Turussa suunnitteilla on 5000 annoksen ja 9000 annoksen keskuskeittiöt - Helsingissä on 60 000 annoksen tehdaskeittiö. Mm. Salossa, Halikossa, Porissa ja Raumalla on tuollaisia alle 10 000 annoksen keskuskeittiöitä. Turussa näissä keittiöissä on tarkoitus valmistaa ruokia kouluihin, päiväkoteihin ja myös kotona asuvien vanhusten ruokapalvelun ruuat.
Nykyinen tilanne kouluruuan osalta ei ole kovinkaan hyvä. Meillä on paljon vanhentuneita keittiöitä ja ruuan laadussa on todella isoja heittoja. Uudistus on mielestäni monella tapaa perusteltu: uusinvestionneilla ja keskittämällä saadaan parempaa ruokaa, enemmän itsetehtyä ruokaa, varmasti oikeanlaisia allergia- ja erikoisruokavaliota ja paremmat olosuhteet työntekijöille. Syntyvillä säästöillä voidaan parantaa ruuan laatua. Tavoitteena on ja pitääkin olla parempaa kouluruokaa kaikille ja enemmän luomu- ja lähiruokaa tarjolle.
Tälläkin hetkellä kilpailutuksessa huoiodaan monia laatuun liittyviä kriteereitä, pelkkä hinta ei ratkaise. Tässä kuitenkin on vielä parantamista. Luomu- ja lähiruuan osuutta tulee nostaa mutta siihenkään ei vaikuta se, minkälaisia keittiöitä meillä on, vaan se, paljonko rahaa tilaaja (opetustoimi) on valmis käyttämään ruuanhankintaan ja se, miten kilpailutukset järjestetään.
Turku on mukana myös Sapere-hankkeessa, jossa lapset saavat tutustua ruokaan ja elintarvikkeisiin eri aistein päiväkodin tiloissa ja osana kasvatusta. Tätä pitää laajentaa niin, että suurin osa päiväkodeista on siinä mukana ja se ei ole riippuvainen siitä onko valmistus- vai palvelulukeittiö. Muuten lapsethan eivät voi osallistua ruuanvalmistukseen, koska terveys- ja hygieniasäännökset estävät sen.
Haasteita tavoitteiden saavuttamisessa on varmasti ja yksi niistä on mielikuvien muuttaminen. Yksi idea siihen voisi olla ruokalistojen suunnittelu yhdessä lasten ja toisaalta esim paikallisten ravintoloitsijoitten kanssa. Esim. voisi kokeilla olla omia nimikkoviikkoja, joissa he olisivat olleet mukana ideoimassa ruokalistoja. Mielikuvat eivät tietenkään voi muuttua, elleivät asiat oikeasti muutu. Tyytyväisyyskyselyt ja lasten ja nuorten/asiakkaiden mukaan ottaminen kehittäämään toimintaa ovat tärkeitä asioita. Voisiko Turussa jonakin päivänä olla Suomen kaupunkien joukossa parasta kouluruokaa?
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Ruokaa ja ruokakulttuuria
Turussa on 8 ravintolaa Suomen parhaiden ravintoloiden joukossa, tähtenä Mami, joka nousi kymmenen parhaan joukkoon. Jokirantaan on avautunut uusia ruokapaikkoja ja viinibaareja - Pinella avautui vihdoin, Hus Lindmans, E.Ekblom, Tintå, Piccolo Cantina... Toinen toistaan viihtysämpiä pikkupaikkoja, jotka tekevät jokirannasta, meidän olohuoneestamme, entistä viihtyisämmän ja mukavamman paikan. Ihmiset kaipaavat elämyksiä - myös ruokailusta!
Ihmiset arvostavat tänä päivänä entistä enemmän hyvää ruokaa, hyvää palvelua ja viihtyisää ympäristöä ja se näkyy tarjonnassa. Luomuruuan arvostus on kasvanut jatkuvasti, samoin lähiruuan. Tämän pitäisi näkyä tarjonnassa paremmin, uskon asiakkaitakin jo löytyvän.
Kauppatorille voisi tuoda joka kulmaan karttataulun, jossa kerrotaan muillekin kuin turkulaisille missä osassa on maalaisten penkki, mistä saa tuottajilta suoraan salaatteja, vihanneksia, kalaa, marjoja, omenoita ja mistä löytyvät kahvilat. Kahviloiden ympäristöä voisi vielä kehittää viihtyisemmiksi.
Kauppahalliin pitäisi keskittää kaikki gourmet- ja lähiruokamyymälät (siellä on jo hyvin niitä kyllä), ravintoloitsijat voisivat tehdä esim. markkinointia ja yhteiskampanjoita enemmän yhdessä ja kaupunki voisi omalta osaltaan miettiä miten turkulaista ruokakulttuuria ja upeita ravintoloita voisi enemmän tuoda esille matkailunedistämisessä. Kaupunki voisi olla luomassa myös ravintoitsijoiden verkostoa, jossa voisi yhdessä miettä, miten tätä tilaisuutta - momentumia - voisi hyödyntää parhaiten. Kaupunki voisi myös tehdä taustatutkimusta siitä, miten muualla on onnistuttu luomaan hyvästä ruuasta, hyvistä ravintoloista ja ruokakulttuurista tunnettuja kaupunkeja, esim. miten Kööpenhamina on tässä onnistunut.
Selvästi ruokakulttuuri kiinnostaa tällä hetkellä - aiheesta on järjestetty parikin seminaaria kevään mittaan, joissa on ollut nimekkäitä esiintyjiä, mm. Alf Rehn ja Antti Vahtera. Miten tämä ruokakulttuurin jo jonkun aikaa jatkunut hieno noste saadaan kantamaan? Onko ruokakulttuurin edistäminen kulttuuria, matkailua vai elinkeinotoimintaa? Kuka ottaa kopin? Olisko tässä ainesta kulttuuripääkaupunkivuoden pysyviin vaikutuksiin?
Ihmiset arvostavat tänä päivänä entistä enemmän hyvää ruokaa, hyvää palvelua ja viihtyisää ympäristöä ja se näkyy tarjonnassa. Luomuruuan arvostus on kasvanut jatkuvasti, samoin lähiruuan. Tämän pitäisi näkyä tarjonnassa paremmin, uskon asiakkaitakin jo löytyvän.
Kauppatorille voisi tuoda joka kulmaan karttataulun, jossa kerrotaan muillekin kuin turkulaisille missä osassa on maalaisten penkki, mistä saa tuottajilta suoraan salaatteja, vihanneksia, kalaa, marjoja, omenoita ja mistä löytyvät kahvilat. Kahviloiden ympäristöä voisi vielä kehittää viihtyisemmiksi.
Kauppahalliin pitäisi keskittää kaikki gourmet- ja lähiruokamyymälät (siellä on jo hyvin niitä kyllä), ravintoloitsijat voisivat tehdä esim. markkinointia ja yhteiskampanjoita enemmän yhdessä ja kaupunki voisi omalta osaltaan miettiä miten turkulaista ruokakulttuuria ja upeita ravintoloita voisi enemmän tuoda esille matkailunedistämisessä. Kaupunki voisi olla luomassa myös ravintoitsijoiden verkostoa, jossa voisi yhdessä miettä, miten tätä tilaisuutta - momentumia - voisi hyödyntää parhaiten. Kaupunki voisi myös tehdä taustatutkimusta siitä, miten muualla on onnistuttu luomaan hyvästä ruuasta, hyvistä ravintoloista ja ruokakulttuurista tunnettuja kaupunkeja, esim. miten Kööpenhamina on tässä onnistunut.
Selvästi ruokakulttuuri kiinnostaa tällä hetkellä - aiheesta on järjestetty parikin seminaaria kevään mittaan, joissa on ollut nimekkäitä esiintyjiä, mm. Alf Rehn ja Antti Vahtera. Miten tämä ruokakulttuurin jo jonkun aikaa jatkunut hieno noste saadaan kantamaan? Onko ruokakulttuurin edistäminen kulttuuria, matkailua vai elinkeinotoimintaa? Kuka ottaa kopin? Olisko tässä ainesta kulttuuripääkaupunkivuoden pysyviin vaikutuksiin?
tiistai 24. toukokuuta 2011
Äitien ja vähän muidenkin tekemää ruokaa
Kaupunginhallitus käsitteli eilen toista kertaa keskuskeittiöpäätöstä ja palautti sen vielä kerran. Olen saanut asiasta paljonkin palautetta ja se on hieno asia. Pääviesti niissä on ollut se, että ollaan huolissaan ruuan laadusta ja siitä, että omassa koulussa/päiväkodissa on jatkossakin joku, joka auttaa ja opastaa lapsia ruokailussa. Näistä kaikista asioista olen täsmälleen samaa mieltä jokaisen kirjoittajan kanssa. Sitten tullaan siihen miten asia sitten pitäisi toteuttaa. Eräässä kirjoituksessa todettiin, että vaikka edellämainitut asiat toteutuisivatkin, niin he vastustavat silti suunnitelmaa. Miksi, jäi lopulta minulle hieman epäselväksi.
Ennen päätöksen tekemistä omalta osaltani, haluan selvyyden siitä, että laadun parantaminen ja omavalmistusasteen nostaminen tulevat todellakin toteutumaan. Minäkin haluan, että lapseni saa hyvää ja laadukasta, ruokaa, kun hän aikanaan menee tarhaan tai viimeistään koulussa. Siihen saakka lounas löytyy äidin keitoksista tai kaupan tarjonnasta. Mutta jos haluaisin itse päättää kaikesta siitä mitä hän syö, se ei taitaisi onnistua kuin sillä että hakisin hänet kotiin syömään. Näinkin tehdään monessa maassa. Norjassa mm. osa vanhemmista vastustaa kouluruokailua juuri siitä syystä, että haluavat itse päättää mitä lapsi syö.
Ruokailu ja ruokakulttuuri on todella tärkeä osa elämäämme ja lapsen on opittava pienestä pitäen arvostamaan niin ruokaa kuin yhteistä aikaakin. Koulu ja päiväkoti voivat tarjota yhden ruokailuhetken päivässä, jolloin rauhoitutaan yhdessä syömään. Kodin tehtävä on kuitenkin viimekädessä opettaa ruokailutavat ja yhdessä olemisen merkitys - niin ruokailussa kuin muutenkin. Yhteinen hetki kerran päivässä perheen kanssa on monella tapaa tärkeä. Siinä voidaan vaihtaa kuulumisia, olla kiinnostuneita lasten menoista, rauhoittua päivän askareista, viettää aikaa yhdessä. Vaikka on tärkeää mitä suuhunkin laitetaan, on myös tärkeää, miten se tehdään.
Ennen päätöksen tekemistä omalta osaltani, haluan selvyyden siitä, että laadun parantaminen ja omavalmistusasteen nostaminen tulevat todellakin toteutumaan. Minäkin haluan, että lapseni saa hyvää ja laadukasta, ruokaa, kun hän aikanaan menee tarhaan tai viimeistään koulussa. Siihen saakka lounas löytyy äidin keitoksista tai kaupan tarjonnasta. Mutta jos haluaisin itse päättää kaikesta siitä mitä hän syö, se ei taitaisi onnistua kuin sillä että hakisin hänet kotiin syömään. Näinkin tehdään monessa maassa. Norjassa mm. osa vanhemmista vastustaa kouluruokailua juuri siitä syystä, että haluavat itse päättää mitä lapsi syö.
Ruokailu ja ruokakulttuuri on todella tärkeä osa elämäämme ja lapsen on opittava pienestä pitäen arvostamaan niin ruokaa kuin yhteistä aikaakin. Koulu ja päiväkoti voivat tarjota yhden ruokailuhetken päivässä, jolloin rauhoitutaan yhdessä syömään. Kodin tehtävä on kuitenkin viimekädessä opettaa ruokailutavat ja yhdessä olemisen merkitys - niin ruokailussa kuin muutenkin. Yhteinen hetki kerran päivässä perheen kanssa on monella tapaa tärkeä. Siinä voidaan vaihtaa kuulumisia, olla kiinnostuneita lasten menoista, rauhoittua päivän askareista, viettää aikaa yhdessä. Vaikka on tärkeää mitä suuhunkin laitetaan, on myös tärkeää, miten se tehdään.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Rakennemallista ja yhteistyöstä
Turun työssäkäyntialueen kunnat tekevät osana PARAS-hanketta seudullista rakennemallia vuoteen 2035. Näitä kuntia ovat Turun lisäksi Aura, Kaarina, Lieto, Länsi-Turunmaa, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Paimio, Raisio, Rusko, Sauvo ja Tarvasjoki.
Kyseessä on ensisijaisesti maankäyttöstrategia, joka pohtii miten maankäyttö, asuminen ja liikenne tullaan toteuttamaan tällä seudulla seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Tosiasiassa tämän joukon tehtävänä on yksissä tuumin miettiä niitä kilpailukykytekijöitä, joilla Turun seutu pärjää kovenevassa seutujen välisessä kilpailussa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Miten houkuttelemme niin uusia yrityksiä kuin uusia asukkaitakin seudulle ja huolehdimme että täällä jo olevat yritykset ja asukkaat voivat hyvin.
Mitkä sitten ovat seutumme vahvuudet, mitä meillä on mitä muilla ei ole?
Itse näen ennenkaikkea kolme tärkeintä vahvuutta (rakennemalliin liittyen) näin:
1) Meri ja saaristo. Missään muualla ei ole yhtä upeaa yhdistelmää merta, merellisiä asumismahdollisuuksia ja saaristoa kuin Turun seudulla.
2) Turku on oikea, vanha kaupunki, jolla on viihtyisä keskusta. Turku on myös vahva kulttuurikaupunki. Turun keskusta tarjoaa mahdollisuuksia niin asumiseen palveluiden lähellä kuin upeat puitteet nauttia jokirannasta ja sen palveluista. Mistä muualta löytyy sellainen ulkoilmaolohuonen kuin Turusta Vähätorilta Forum Marinumille ravintoloineen, kahviloineen ja terasseineen?
3) Täältä on hyvät yhteydet joka suuntaan ja mahdollisuudet entistä parempiin yhteyksiin: Lounaisrannikkoa ylöspäin, pääkaupunkiseudulle, Tukholmaan ja jopa Tampereenkin suuntaan:)
Sunnuntain Helsingin Sanomissa (22.5.2011) haluttiin luoda vastakkainasettelua maaseudun ja kaupungin välille. Uutisen sisältö tiivistettynä oli että ei kannata rakentaa tiiviimpiä kaupunkeja ja kaupunkiseutuja, koska niissä asuu paremmin toimeen tulevia ihmisiä, jotka kuluttavat enemmän kuin maalla asujat. On varmasti niin, että kaupunkilainen elämäntyyli ja -tapa on sellaista, että poiketaan helpommin ostoksille, matkustellaan enemmän ja käytetään enemmän palveluita. Hyvin toimeen tulevat ihmiset kuluttavat aivan varmasti enemmän, asuivat sitten maalla tai kaupungissa. Kaupungissa on kuitenkin mahdollista pienentää hiilijalanjälkeään monella tavalla, mm. liikkumisen suhteen. Kaupunkien palvelut ovat toisille mahdollisuus käyttää palveluita ja helpottaa siten omaa elämäänsä, toisille taas mahdollisuus työllistää ja tehdä töitä. Hyvinvointi lisääntyy siis monin tavoin. Julkiset palvelutkin ovat kaupungeissa myös lähempänä. Kaupunkiseuduilla monet näistä asioista ovat vielä hiukan epämääräisiä, eikä ollenkaan niin tarkkarajaisia. Voi käydä jopa niinkin, että varakkaammaat asuvat tiiviiden asuinalueiden ulkopuolella mutta kuluttavat silti enemmän ja juuri tässä lienee se sudenkuoppa ilmastonäkökulmasta. Uskon kuitenkin, että niin asumisen kuin ilmastonkin ongelmat on ratkaistavissa ilman tällaista vastakkainasettelua.
Kyseessä on ensisijaisesti maankäyttöstrategia, joka pohtii miten maankäyttö, asuminen ja liikenne tullaan toteuttamaan tällä seudulla seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Tosiasiassa tämän joukon tehtävänä on yksissä tuumin miettiä niitä kilpailukykytekijöitä, joilla Turun seutu pärjää kovenevassa seutujen välisessä kilpailussa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Miten houkuttelemme niin uusia yrityksiä kuin uusia asukkaitakin seudulle ja huolehdimme että täällä jo olevat yritykset ja asukkaat voivat hyvin.
Mitkä sitten ovat seutumme vahvuudet, mitä meillä on mitä muilla ei ole?
Itse näen ennenkaikkea kolme tärkeintä vahvuutta (rakennemalliin liittyen) näin:
1) Meri ja saaristo. Missään muualla ei ole yhtä upeaa yhdistelmää merta, merellisiä asumismahdollisuuksia ja saaristoa kuin Turun seudulla.
2) Turku on oikea, vanha kaupunki, jolla on viihtyisä keskusta. Turku on myös vahva kulttuurikaupunki. Turun keskusta tarjoaa mahdollisuuksia niin asumiseen palveluiden lähellä kuin upeat puitteet nauttia jokirannasta ja sen palveluista. Mistä muualta löytyy sellainen ulkoilmaolohuonen kuin Turusta Vähätorilta Forum Marinumille ravintoloineen, kahviloineen ja terasseineen?
3) Täältä on hyvät yhteydet joka suuntaan ja mahdollisuudet entistä parempiin yhteyksiin: Lounaisrannikkoa ylöspäin, pääkaupunkiseudulle, Tukholmaan ja jopa Tampereenkin suuntaan:)
Turun seutu voi tarjota viihtyisää, monipuolista asumista kaikille halukkaille. Tulevaisuudessa, kun nopea ratayhteys pääkaupunkiseudulle valmistuu, voimme tarjota viihtyisää asumista myös pääkaupunkiseudulla työskenteleville ja mahdollistaa omista korkeakouluistamme valmistuville asumisen täälää, vaikka työ olisikin jossain muualla. Meidän tulee löytää kuitenkin omat vahvuutemme, jotta voimme aidosti olla tulevaisuuden menestyjäseutu. Tällä hetkellä resursseja hukkaantuu ainakin jossain määrin keskinäiseen kilpailuun - ne resurrsit pitää käyttää kilpailuun muiden kaupunkiseutujen kanssa. Menestykseen tarvitaan työtä, yhteistyötä, tahtoa viedä asioita yhdessä eteenpäin, valtion kumppanuutta ja vielä - jokusen verran onneakin!
Sunnuntain Helsingin Sanomissa (22.5.2011) haluttiin luoda vastakkainasettelua maaseudun ja kaupungin välille. Uutisen sisältö tiivistettynä oli että ei kannata rakentaa tiiviimpiä kaupunkeja ja kaupunkiseutuja, koska niissä asuu paremmin toimeen tulevia ihmisiä, jotka kuluttavat enemmän kuin maalla asujat. On varmasti niin, että kaupunkilainen elämäntyyli ja -tapa on sellaista, että poiketaan helpommin ostoksille, matkustellaan enemmän ja käytetään enemmän palveluita. Hyvin toimeen tulevat ihmiset kuluttavat aivan varmasti enemmän, asuivat sitten maalla tai kaupungissa. Kaupungissa on kuitenkin mahdollista pienentää hiilijalanjälkeään monella tavalla, mm. liikkumisen suhteen. Kaupunkien palvelut ovat toisille mahdollisuus käyttää palveluita ja helpottaa siten omaa elämäänsä, toisille taas mahdollisuus työllistää ja tehdä töitä. Hyvinvointi lisääntyy siis monin tavoin. Julkiset palvelutkin ovat kaupungeissa myös lähempänä. Kaupunkiseuduilla monet näistä asioista ovat vielä hiukan epämääräisiä, eikä ollenkaan niin tarkkarajaisia. Voi käydä jopa niinkin, että varakkaammaat asuvat tiiviiden asuinalueiden ulkopuolella mutta kuluttavat silti enemmän ja juuri tässä lienee se sudenkuoppa ilmastonäkökulmasta. Uskon kuitenkin, että niin asumisen kuin ilmastonkin ongelmat on ratkaistavissa ilman tällaista vastakkainasettelua.
torstai 12. toukokuuta 2011
Positiivisuudesta uutta voimaa
Meillä turkulaisilla ja laajemminkin varsinais-suomalaisilla on muusta maan asukkaista poiketen selkeän negaatiolähteinen asennoituminen moniin asioihin. Kaikki tietävät ja tunnistavat ei-lähtöisen kysymyksen asettelun: "ei sulla kelloa ole?", "ei sunkaan tää bussi Varissuolle mene?" tai vähättelevän kehun "ei tää nyt ihan huono ole" ja sitä pidetään tiettyyn rajaan saakka hiukan vitsikkäänäkin. Ongelmaksi se muodostuu, kun muualla maassa sitä ei oikein ymmärretä ja sanonnat otetaan kirjaimellisesti ja tosissaan.
Turkuun ja Turun seutuun suhtaudutaan monissa muualla Suomessa tehdyissä arvioissa positiivisesti mutta omat seudun asukkaat arvioivat säännönmukaisesti samat ominaisuudet paljon huonommiksi. Eikä tämä koske pelkästään kaupungin omaa toimintaa. Eräs yritysjohtaja kertoi, miten heillä sisäisessä arvioinnissa Turun yksikön asiakaspalvelu oli laadultaan parasta mutta asiakkaat sen sijaan arvioivat sen selkeästi huonommaksi. Tietysti pitää pystyä tunnistamaan ongelmat mutta onko meillä taipumusta turhaankin negatiivisuuteen?
Itse uskon enemmän positiivisuuden voimaan. Meidän täytyy tuoda omia vahvuuksiamme ja saavutuksiamme esille ja kertoa muillekin että Turussa tehdään ja tapahtuu. Toisaalta pitää olla selkeänä ja kirkkaana se viesti, jonka haluamme Turusta antaa, se kotiläksy meidän on itse tehtävä. Viestin pitää toistua samanlaisena kaikissa yhteyksissä, puhutaan sitten kaupunkitason kehittämishankkeista, elinkeinopolitiikan saavutuksista tai vaikka plaveluiden järjestämisestä, niin perusviestin täytyy olla sama.
Meidän tulisi pystyä myös entistä paremmin kertomaan hyvistä palveluistamme niin, että kaikki tietäisivät mitä Turusta löytyy. Niissä asioissa joissa on parannettavaa, työtä täytt tehdä ja senkin voi kertoa. Olen sitä mieltä, että kaupungin pitää panostaa enemmän viestimiseen, aktiiviseen viestintään ja markkinointiin. Nykymaailmassa mielikuvilla on suuri rooli ja ne vahvistavat tuloksia johonkin suuntaan. Vaikka saavuttaisimme minkälaisia tuloksia mutta mielikuvatasolla toimintaa pidetään epäonnistuneena, valitettavasti ihmisten mieliin jää se, että asiassa ei ole kunnolla onnistuttu. Olisikohan aika lopettaa turha negatiivisuus ja ottaa positiivisuuden voima käyttöön. Ei se tarkoita sitä, että ongelmista pitäisi vaieta vaan sitä, että kerrotaan onnistumisista, annetaan omalle ja muiden työlle ja saavutuksille arvoa ja kerrotaan siitä vielä muillekin.
Turkuun ja Turun seutuun suhtaudutaan monissa muualla Suomessa tehdyissä arvioissa positiivisesti mutta omat seudun asukkaat arvioivat säännönmukaisesti samat ominaisuudet paljon huonommiksi. Eikä tämä koske pelkästään kaupungin omaa toimintaa. Eräs yritysjohtaja kertoi, miten heillä sisäisessä arvioinnissa Turun yksikön asiakaspalvelu oli laadultaan parasta mutta asiakkaat sen sijaan arvioivat sen selkeästi huonommaksi. Tietysti pitää pystyä tunnistamaan ongelmat mutta onko meillä taipumusta turhaankin negatiivisuuteen?
Itse uskon enemmän positiivisuuden voimaan. Meidän täytyy tuoda omia vahvuuksiamme ja saavutuksiamme esille ja kertoa muillekin että Turussa tehdään ja tapahtuu. Toisaalta pitää olla selkeänä ja kirkkaana se viesti, jonka haluamme Turusta antaa, se kotiläksy meidän on itse tehtävä. Viestin pitää toistua samanlaisena kaikissa yhteyksissä, puhutaan sitten kaupunkitason kehittämishankkeista, elinkeinopolitiikan saavutuksista tai vaikka plaveluiden järjestämisestä, niin perusviestin täytyy olla sama.
Meidän tulisi pystyä myös entistä paremmin kertomaan hyvistä palveluistamme niin, että kaikki tietäisivät mitä Turusta löytyy. Niissä asioissa joissa on parannettavaa, työtä täytt tehdä ja senkin voi kertoa. Olen sitä mieltä, että kaupungin pitää panostaa enemmän viestimiseen, aktiiviseen viestintään ja markkinointiin. Nykymaailmassa mielikuvilla on suuri rooli ja ne vahvistavat tuloksia johonkin suuntaan. Vaikka saavuttaisimme minkälaisia tuloksia mutta mielikuvatasolla toimintaa pidetään epäonnistuneena, valitettavasti ihmisten mieliin jää se, että asiassa ei ole kunnolla onnistuttu. Olisikohan aika lopettaa turha negatiivisuus ja ottaa positiivisuuden voima käyttöön. Ei se tarkoita sitä, että ongelmista pitäisi vaieta vaan sitä, että kerrotaan onnistumisista, annetaan omalle ja muiden työlle ja saavutuksille arvoa ja kerrotaan siitä vielä muillekin.
tiistai 10. toukokuuta 2011
FB ansa
Melkein jo luovutan urani bloggarina ennenkuin se oikeastaan alkoikaan. Tekstiä ei tunnu vain syntyvän. Olen kuitenkin analysoinut tilannetta (!) ja tullut tulokseen, että itselläni on 1) liian tiukat kriteerit mitä voi kirjoittaa - pitäisi olla aina tiukkaa asiaa ja 2) olen langennut facebook-ansaan.
Facebook tuntuu usein olevan se ainoa paikka missä ihmiset ovat ja yhteydenpito on jäänyt helposti statuspäivityksen tasolle. Huomasin saman omien nettisivujeni suhteen, olin päivittänyt tietoja sinne viimeksi joulukuussa!
En aio luovuttaa kuitenkaan vielä. Nyt ryhdistäydyn mutta en ota itseäni liian vakavasti - ainakin yritän! Katsotaan mihin se johtaa.
Nyt lähden Ruissaloseminaariin Ruissaloon. Ulkona paistaa aurinko ja on aivan upea ilma. Juuri oikeanlainen päivä keskustella Kulttuuripääkaupunkipuistosta ja Ruissalosta.
Facebook tuntuu usein olevan se ainoa paikka missä ihmiset ovat ja yhteydenpito on jäänyt helposti statuspäivityksen tasolle. Huomasin saman omien nettisivujeni suhteen, olin päivittänyt tietoja sinne viimeksi joulukuussa!
En aio luovuttaa kuitenkaan vielä. Nyt ryhdistäydyn mutta en ota itseäni liian vakavasti - ainakin yritän! Katsotaan mihin se johtaa.
Nyt lähden Ruissaloseminaariin Ruissaloon. Ulkona paistaa aurinko ja on aivan upea ilma. Juuri oikeanlainen päivä keskustella Kulttuuripääkaupunkipuistosta ja Ruissalosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
