lauantai 6. marraskuuta 2010

Onko paras hyvän vihollinen?

Tarkoitukseni on tällä palstalla valottaa päätösten taustoja ja pohtia tulevia ja analysoida käytyjä keskusteluja ja päätöksiä. Turussa on poliittisella rintamalla syksyn aikana keskusteltu tiiviisti muutamasta asiasta. Nostan tänään esille niistä kaksi, budjetin ja perusterveydenhuollon kehittämishankkeet.

Budjetti kuuluu poliittisen syksyn vakiokalustoon. Budjetin valmistelun ja päätöksenteon ympärille on kertynyt joukko erilaisia vakiokuvioita ja suorastaan mystistä odotusta. Ensin alkusyksystä hallintokunnat paahtavat omia budjettejaan ja lautakunnat käyvät keskustelua siitä mihin omat tavoitteet asetetaan. Sen jälkeen pallo siirtyy kaupunginjohtajalle joka antaa oman esityksensä kaupunginhallitukselle. Tähän kaupunginjohtajan esitykseen kuuluu se, että sitä tehdään kiireessä, dead linet paukkuvat ja kaikki ovat tuskissaan. Poliitikot odottavat kuumana mitä esitys pitää sisällään, mistä kaikesta alkaa vääntö. Hallintokuntien virkamiehet ja lautakuntien jäsenet pelkäävät paljonko heidän ehdotuksistaan leikataan ja mitä on odotettavissa. Sitten asia siirtyy ns. poliittisen käsittelyyn. Tässä syntyy sitten jonkun verran variaatiota. Mahdollisuuksia on useampia: Joko aloitetaan poliittinen spekulointi ja omien tavoitteiden asettaminen tässä vaiheessa jo ennen kaupunginhallituksen käsittelyä ja kaupunginhallitus äänestää sitten kaikista mahdollisista asioista siten, että kukaan ei oikein tiedä mikä on lopputulos. Tässä tapauksessa sama peli usein jatkuu valtuustossa, jolloin sitten jälkikäteen yritetään selvittää mihin loppujen lopuksi päädyttiin. Kyseistä päätöksentekomallia ei Turussa enää viime vuosina ole nähty - onneksi.

Toinen päävaihtoehto, johon tänäkin vuonna Turussa päädyimme, on sellainen, että kaupunginhallitus päästi kaupunginjohtajan esityksen lähes sellaisenaan eteenpäin ja varsinaiset puolueiden väliset neuvottelut käydään ennen valtuuston kokousta. Tällöin päätökset asiassa tekevät valtuustoryhmät ja mielestäni tämä on hyvä ratkaisu.

Tänä vuonna ei näyttäisi olevan suuria paineita muuttaa budjettia. Kaikki ryhmät ymmärtävät vastuunsa kaupungintaloudesta. Suurin haaste kohdistuukin ehkä siihen, että ymmärretään vastuu myös tulevista vuosista ja siitä, että Turun talous on saatava kestävälle pohjalle. Palaan näihin talousasioihin vielä myöhemmin.

Toinen keskustelua tänä syksynä herättänyt asia on ollut terveysaseman ulkoistaminen. Ryhmien välisessä sopimuksessa on kirjattu näin: "Palveluverkkotarkastelun yhteydessä voidaan kokeilla jonkun alueellisen terveyskeskuksen palveluiden toteuttamista ostopalveluina". Tämä kirjaus jalostui sitten virkamiesten esitykseen 17000 ilman omalääkäriä olevan turkulaisen terveyskeskuspalveluiden ulkoistamisesitykseksi. Tämä olisi tarkoittanut käytännössä sitä, että nämä 17 000 ihmistä, tai siis heidän tarvitsemat terveyskeskuspalvelut olisi kilpailutettu ns. neuvottelumenettelyn kautta. Tähän eivät demarit suostuneet. Alkoi keskustelu siitä, mitä sopimukseen on kirjattu tai vielä oikeammin, mitä keskusteluissa on sovittu. Kävi ilmi, että osallistujilla oli erilaiset näkemykset siitä. Kaksi kolmesta paikalla olleesta muisti asian aivan toisin kuin yksi, eli demarien Rosenlöf muisti sovitun jostain sellaisesta, jota sen enempää Orpo kuin Helvakaan ei muistanut sovitun. Siitä päästiin sitten mielenkiintoiseen keskusteluun: voiko yksin olla sitä mieltä että sopimusta ollaan rikkomassa, jos muut ovat asiasta eri mieltä? Itse ihmettelin miten on parempi ulkoistaa vähän kuin enemmän? Eikö se olekaan periaatteellinen kysymys?

Tässä keskustelussa kaikki puheenvuorot eivät olleet ihan hyvien tapojen mukaisia mutta koska Kokoomuksessa näimme tärkeäksi päästä kokeilemaan uudenlaisia malleja myös perusterveydenhuollon puolella, yritimme löytää sellaisen ratkaisun, jolla asiassa päästiin eteenpäin. Aamusetin päätoimittaja näki asian niin, että nyt Kokoomuksen johdossa olevat naiset olivat pehmeitä ja antoivat demareiden viedä. Itse pidän tärkeämpänä viedä asioita eteenpäin vaikka vähän kerrallaan, kuin pysäyttää ne kokonaan.

Ei oikein ilahduta saada olla oikeassa, jos häviää asian, ainakaan, jos on voitettavissa jotakin. Joskus pitää voida näyttää mitä mieltä jostain asiasta on ja silloin on tietysti järkevääkin hävitä asia ja äänestys. Nyt ei mielestäni ollut sen paikka. Toivon, että tällä kokeilulla saadaan uusia ajatuksia siihen, miten perusterveydenhuoltoa voidaan jatkossa kehittää. Turussa ollaan tässäkin asiassa edistyksellisiä.

Ei kommentteja: