Positiivisuudesta uutta voimaa

Meillä turkulaisilla ja laajemminkin varsinais-suomalaisilla on muusta maan asukkaista poiketen selkeän negaatiolähteinen asennoituminen moniin asioihin. Kaikki tietävät ja tunnistavat ei-lähtöisen kysymyksen asettelun: "ei sulla kelloa ole?", "ei sunkaan tää bussi Varissuolle mene?" tai vähättelevän kehun "ei tää nyt ihan huono ole" ja sitä pidetään tiettyyn rajaan saakka hiukan vitsikkäänäkin. Ongelmaksi se muodostuu, kun muualla maassa sitä ei oikein ymmärretä ja sanonnat otetaan kirjaimellisesti ja tosissaan.

Turkuun ja Turun seutuun suhtaudutaan monissa muualla Suomessa tehdyissä arvioissa positiivisesti mutta omat seudun asukkaat arvioivat säännönmukaisesti samat ominaisuudet paljon huonommiksi. Eikä tämä koske pelkästään kaupungin omaa toimintaa. Eräs yritysjohtaja kertoi, miten heillä sisäisessä arvioinnissa Turun yksikön asiakaspalvelu oli laadultaan parasta mutta asiakkaat sen sijaan arvioivat sen selkeästi huonommaksi. Tietysti pitää pystyä tunnistamaan ongelmat mutta onko meillä taipumusta turhaankin negatiivisuuteen?

Itse uskon enemmän positiivisuuden voimaan. Meidän täytyy tuoda omia vahvuuksiamme ja saavutuksiamme esille ja kertoa muillekin että Turussa tehdään ja tapahtuu. Toisaalta pitää olla selkeänä ja kirkkaana se viesti, jonka haluamme Turusta antaa, se kotiläksy meidän on itse tehtävä. Viestin pitää toistua samanlaisena kaikissa yhteyksissä, puhutaan sitten kaupunkitason kehittämishankkeista, elinkeinopolitiikan saavutuksista tai vaikka plaveluiden järjestämisestä, niin perusviestin täytyy olla sama.

Meidän tulisi pystyä myös entistä paremmin kertomaan hyvistä palveluistamme niin, että kaikki tietäisivät mitä Turusta löytyy. Niissä asioissa joissa on parannettavaa, työtä täytt tehdä ja senkin voi kertoa. Olen sitä mieltä, että kaupungin pitää panostaa enemmän viestimiseen, aktiiviseen viestintään ja markkinointiin. Nykymaailmassa mielikuvilla on suuri rooli ja ne vahvistavat tuloksia johonkin suuntaan. Vaikka saavuttaisimme minkälaisia tuloksia mutta mielikuvatasolla toimintaa pidetään epäonnistuneena, valitettavasti ihmisten mieliin jää se, että asiassa ei ole kunnolla onnistuttu. Olisikohan aika lopettaa turha negatiivisuus ja ottaa positiivisuuden voima käyttöön. Ei se tarkoita sitä, että ongelmista pitäisi vaieta vaan sitä, että kerrotaan onnistumisista, annetaan omalle ja muiden työlle ja saavutuksille arvoa ja kerrotaan siitä vielä muillekin.