Äitien ja vähän muidenkin tekemää ruokaa

Kaupunginhallitus käsitteli eilen toista kertaa keskuskeittiöpäätöstä ja palautti sen vielä kerran. Olen saanut asiasta paljonkin palautetta ja se on hieno asia. Pääviesti niissä on ollut se, että ollaan huolissaan ruuan laadusta ja siitä, että omassa koulussa/päiväkodissa on jatkossakin joku, joka auttaa ja opastaa lapsia ruokailussa. Näistä kaikista asioista olen täsmälleen samaa mieltä jokaisen kirjoittajan kanssa. Sitten tullaan siihen miten asia sitten pitäisi toteuttaa. Eräässä kirjoituksessa todettiin, että vaikka edellämainitut asiat toteutuisivatkin, niin he vastustavat silti suunnitelmaa. Miksi, jäi lopulta minulle hieman epäselväksi.

Ennen päätöksen tekemistä omalta osaltani, haluan selvyyden siitä, että laadun parantaminen ja omavalmistusasteen nostaminen tulevat todellakin toteutumaan. Minäkin haluan, että lapseni saa hyvää ja laadukasta, ruokaa, kun hän aikanaan menee tarhaan tai viimeistään koulussa. Siihen saakka lounas löytyy äidin keitoksista tai kaupan tarjonnasta. Mutta jos haluaisin itse päättää kaikesta siitä mitä hän syö, se ei taitaisi onnistua kuin sillä että hakisin hänet kotiin syömään. Näinkin tehdään monessa maassa. Norjassa mm. osa vanhemmista vastustaa kouluruokailua juuri siitä syystä, että haluavat itse päättää mitä lapsi syö.

Ruokailu ja ruokakulttuuri on todella tärkeä osa elämäämme ja lapsen on opittava pienestä pitäen arvostamaan niin ruokaa kuin yhteistä aikaakin. Koulu ja päiväkoti voivat tarjota yhden ruokailuhetken päivässä, jolloin rauhoitutaan yhdessä syömään. Kodin tehtävä on kuitenkin viimekädessä opettaa ruokailutavat ja yhdessä olemisen merkitys - niin ruokailussa kuin muutenkin. Yhteinen hetki kerran päivässä perheen kanssa on monella tapaa tärkeä. Siinä voidaan vaihtaa kuulumisia, olla kiinnostuneita lasten menoista, rauhoittua päivän askareista, viettää aikaa yhdessä. Vaikka on tärkeää mitä suuhunkin laitetaan, on myös tärkeää, miten se tehdään.