Laadukkaampia palveluita samalla rahalla?

Minusta on aina ollut hiukan ihmeellistä tämä keskustelu palveluiden tuottajasta ja onko se ideologista vai ei. Itse ole ollut aina sitä mieltä, että palvelun laatu on oleellista. Suomessahan ei ole oikein totuttu määrittelemään sitä, mitä on hyvä laatu. Minkälainen on hyvä terveyskeskuskäynti, mitä on hyvä kotihoito, mitä on hyvä sairaalahoito jne. Meillä määritellään asioita joko ryhmäkoon (koulut, päiväkodit), hoitajamäärän tai hoitoon pääsyn kautta mutta siihen eväät usein loppuvat. Totta kai on oleellista miten nopeasti pääsee hoitoon mutta eikö ihan yhtä oleellista ole, mitä siellä vastaanotolla tai sairaalassa tapahtuu? Saako asiakas/potilas oikean avun nopeasti ja tehokkaasti?

 

Olen ollut sitä mieltä, että esimerkiksi kotihoitoon pitää ottaa Tampereen mallin mukainen laadun kehittäjä, sparraaja, joka selkeästi määrittelisi laadukkaan kotihoidon, ja tavoitteet sen saavuttamiseksi ja sparraisi sen jälkeen omaakin organisaatiota toimimaan sen mukaisesti. Selkeimmät kannustimet muodostuisivat  toiminnan kehittämisen osalta, jos olisi mahdollisuus ottaa yhdelle alueelle yksityinen toimija kirittäjäksi. Uskon kuitenkin, että malli toimii pelkässä omassakin toiminnassa, kunhan muodostetaan riittävän vertailukelpoiset alueet, joiden toimintaa vertaillaan. Omasta työstä pitää saada olla ylpeä. Ammattilainen haluaa kehittää työtään ja toimintaansa asiakkaitten parhaaksi, heille pitää antaa siihen mahdollisuus ja tuki. 

Kun laatu osataan määritellä selkeästi niin omaan kuin ostettuunkin palveluun, ostamisen pitäisi olla helpompaa. Sekä ostamista, että vertailtavuutta kuitenkin usein vastustetaan. Eikö pitäisi keskittää energia miettimään miten ratkaistaan terveydenhuollon ongelmia oikeasti, eikä vain miettimään kuka palveluita tuottaa tai ei tuota? Tosiasia lienee, että suurin osa julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa tulee jatkossakin olemaan julkisen tahon tuottamaa mutta me tarvitsemme ehdottomasti kumppanuutta niin yksityisten toimijoiden kuin 3. sektorin toimijoiden kanssa ja sen pitää olla pitkäjänteistä ja sillä tavoin tasapuolista, että laatukriteerit on selkeästi määritelty kaikkeen toimintaan, omaan ja ostettuun. Ja laadun määrittely pitää osata purkaa todelliseen hoidon laatuun ja vaikuttavuuteen, eikä vain yleistettyihin aika- tai hoitajamääreisiin. Jos yksityinen osaa ja pystyy  tuottamaan jonkun palvelun tehokkaasti ja yhtä laadukkaasti tai jopa laadukkaammin kuin kunta, miksi se ei saisi niin tehdä?

Kaipaan päätöksentekoon enemmän tutkittua tietoa tämän hetkisestä tilanteesta ja analyysia sen pohjalta, kaipaan parempaa laatu- ja vaikuttavuuskriteerien määrittelyä ja ennen kaikkea kaipaan ennakkoluulotonta ja tietoon perustuvaa arviointia eri malleista, vertailtavuutta ja parhaiden käytäntöjen levittämistä. Me voimme oppia siitä, mitä muualla on tehty.  Me voimme myös oppia siitä, mitä olemme itse tehneet. Päivähoidon osalta toimittiin juuri näin ja jonotilanne on parantunut nopeasti, vanhemmat ja alan toimijat tietävät pitkäjänteisesti miten päivähoitoa Turussa kehitetään ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Kansanedustajat Sanni Grahn-Laasonen ja Lasse Männistö ovat julkaisseet pamfletin, josta löytää hyviä esimerkkejä siitä, miten asioita voi miettiä uudella tavalla: 10 hyvää ideaa . Olen miettinyt itse mm. sitä, että olemassa olevaa palveluverkkoa pitäisi kokonaisuudessaan pystyä hyödyntämään yli totuttujen sektorirajojen, konkreettisena esimerkkinä vaikka Paattisten koululla kouluterveydenhoitaja voisi pitää kerran viikossa vastaanottoa myös alueen vanhuksille, jotka nyt jo ruokailevat koululla. Me tarvitsemme uusia tapoja toimia ja ennakkoluulotonta asennetta päätöksentekoon!